Poimi 5 vinkkiä persoonalliseen ja viihtyisään kotiin

1. Aloita fiiliksestä, älä värikartasta

Liian moni sisustusprojekti lähtee väärästä päästä: valitaan sävy ensin ja tunnelma vasta sitten.

Kun menen asiakkaan kotiin ensimmäistä kertaa, en aloita väreistä tai huonekalujen paikoista. Aloitan kuuntelemalla ja tunnustelemalla: miltä tila tuntuu – ja miltä sen asukkaasta tuntuu. Usein ne eivät ole sama asia.

Asiakas saattaa sanoa: ”Me ei saada tätä sisustusta toimimaan, aina tämä on jotenkin toimimaton” tai “Tämä olohuone ei tunnu meidän olohuoneelta”. Silloin pysähdyn siihen tunteeseen, en ongelmaan. Lähdemme asiakkaiden kanssa käymään läpi niitä asioita, mitkä huoneessa eivät toimi ja mistä se toimimattomuuden fiilis oikein tulee. Näiden pohjalta löydetään se ongelman ydin, jota lähdetään sitten korjaamaan.

Kysyn myös aina asiakkailtani, miltä kodin pitäisi tuntua. Ei miltä sen pitäisi näyttää, vaan millaista oloa siellä toivotaan. Haetaanko rauhaa, lämpöä, selkeyttä vai energiaa? Millaisista väreistä asiakkaat pitävät tai mitä he eivät voi sietää. Joku sanoo heti “en kestä keltaista”, toinen ei halua yhtään harmaata – ja nekin ovat tärkeitä vihjeitä. Värit eivät ole vain pintoja, ne ovat tunnetta. Siitä se punainen lanka alkaa löytyä.

Suunnittelijana etsin sitä tunnetta, jota asiakas oikeasti kaipaa – vaikka hän ei vielä osaisi sanoa sitä ääneen. Kun sen löytää, sisustaminen muuttuu yksinkertaiseksi. Värit, materiaalit ja kalusteet löytävät paikkansa kuin itsestään, kun ne palvelevat oikeaa fiilistä, eivät pelkkää tyyliä.

Kun lähdet miettimään oman kotisi muutosta, pysähdy hetkeksi yhteen huoneeseen ja kysy itseltäsi:
Millainen olo täällä on nyt, ja millainen sen pitäisi olla? Lähde vasta sen jälkeen kartoittamaan ja miettimään, millä elementeillä se haluamasi fiilis saavutetaan. Kun tiedät, millaista fiilistä olet hakemassa, on sinun paljon helpompi lähteä etsimään inspiraatiota esimerkiksi Pinterestistä tai sisustuslehdistä. Ja kun olet löytänyt sopivia inspiraatiokuvia, pystyt oman tuntemuksesi pohjalta analysoimaan helpommin, mitä noista elementeistä ja millä tavalla sinun kannattaa tuoda omaan kotiisi, jotta saavutat saman tunnelman.

2. Sekoita rohkeasti uutta ja vanhaa

Moni pelkää, että koti näyttää sekavalta, jos siellä on monta eri tyyliä. Todellisuudessa usein käy päinvastoin – juuri liian tarkkaan mietitty sisustus alkaa tuntua jäykältä ja etäiseltä. Koti, jossa kaikki on uutta, on vähän kuin hotelli: kaunista, mutta ei välttämättä kodikasta.

Kun asiakkaan kotona on vanhoja huonekaluja, perittyjä tavaroita tai kirppislöytöjä, minä en koskaan ajattele, että ne pitäisi piilottaa tai vaihtaa uusiin. Niissä on usein se kodin sielu – ne tuovat tarinaa ja lämpöä ympärilleen.
Joskus riittää, että jokin niistä nostetaan näkyväksi: tuodaan se mummolta peritty lipasto paraatipaikalle ja sisustetaan muu huone sopimaan siihen. Yhdessä uuden sohvan, valaisimen tai maton kanssa siitä tulee kokonaisuus, jossa on juuri oikea määrä elämää ja kerroksia. Oikeilla värivalinnoilla ja sisustuksen kokonaisuuden mietinnällä hyvin erilaisetkin elementit saadaan sopimaan samaan huoneeseen ja täydentämään toisiaan.

Uuden ja vanhan yhdistäminen ei tarkoita kaaosta, vaan tasapainoa. Kun eri aikakaudet ja materiaalit juttelevat keskenään, syntyy tiloja, jotka tuntuvat kiinnostavilta ja aidosti omilta. Siinä missä uusi tuo raikkautta ja selkeyttä, vanha tuo lämpöä ja tarinan. Kumpaakin tarvitaan, jotta koti ei tunnu liian suunnitellulta – eikä myöskään sattumanvaraiselta.

Jos haluat kokeilla tätä omassa kodissasi, valitse yksi vanha esine, josta pidät, ja rakenna sen ympärille kokonaisuus.
Anna sille tilaa, jonka se ansaitsee, ja valitse sen kaveriksi elementtejä ja värejä, jotka korostavat ja tuovat sen esille. Tai toisin päin – jos kaikki on uutta, tuo joukkoon jotakin, joka on nähnyt elämää.

Ne ovat ne pienet kontrastit, jotka tekevät kodista kiinnostavan ja persoonallisen. Onnistuneimpia omia suunnitelmiani ovat sellaiset, joista ulkopuolinen ei edes osaisi sanoa, että tämän kodin on suunnitellut sisustusarkkitehti.

3. Väri tekee kodista kodin

Väri on yksi voimakkaimmista keinoista vaikuttaa siihen, miltä koti tuntuu. Silti moni epäröi sen käyttöä, koska pelkää tekevänsä virheen. Usein se johtaa siihen, että koti jää neutraaliksi – ja lopputulos on kyllä siisti, mutta ei tunnu omalta. Tai oikeastaan koti ei tunnu yhtään miltään.

Kun menen asiakkaan kotiin, huomaan usein, että ongelma ei ole väreissä vaan niiden puutteessa. Valkoinen on kyllä neutraali, mutta usein se on myös kylmä ja etäinen. Värit tuovat kotiin lämpöä, syvyyttä ja ennen kaikkea tunnetta. Niillä voi rauhoittaa, virkistää tai luoda kotiin tunnelmaa, jota valkoisella ei saada aikaiseksi.

Väri ei tarkoita räikeää. Moni yllättyy, miten paljon sävyt voivat tehdä, vaikka pysyttäisiin pehmeissä, luonnollisissa väreissä. Maanläheinen vihreä voi tuoda turvaa ja yhteyttä luontoon, lämmin terrakotta tekee kodista kutsuvan ja tummempi sävy seinällä saa koko tilan tuntumaan rauhallisemmalta ja viimeistellymmältä.

Minulle värit eivät ole trendejä, vaan tunnelmia. Siksi en koskaan aloita värisuunnitelmaa värikartasta, vaan asiakkaan toiveesta: millainen olo kodissa pitäisi olla? Kun se on selvillä, värit löytyvät kuin itsestään.

Jos mietit, miten lähteä liikkeelle ja tuntuu, että ison tilan maalaaminen pelottaa, kokeile rohkeasti väriä pienempään huoneeseen. Maalaa kaikki seinät – anna värin ympäröidä tila kokonaan. Oikein valittu sävy ei ahdista, vaan rauhoittaa.
Kun väri on sinulle mieluisa, siihen ei kyllästy sen nopeammin kuin valkoiseenkaan – usein päinvastoin. Harmaaseen ja valkoiseen kyllästyy siksi, että ne eivät tunnu miltään.

Hyvä värimaailma ei näytä trendikkäältä, vaan tuntuu oikealta. Kun kodin värit heijastavat sinua, siellä on hyvä olla – ja se näkyy kaikessa muussakin.

4. Ole rohkeasti oma itsesi

Minulta kysytään usein, onko jokin asia sisustuksessa “oikein”. Onko nämä huonekalut sijoitettu oikein?
Onko väärin, jos matto ei ole ihan oikean kokoinen? Tai jos haluaa yhdistää vihreää ja pinkkiä? Minusta se on vähän hassu kysymys, koska sisustuksessa ei ole mitään oikeaa tai väärää. On vain sinulle oikeita ratkaisuja.

Koti ei ole näyttelytila, jossa arvostellaan tyylipisteitä. Sen tehtävä on kertoa tarinaa siitä, kuka sinä olet ja millaista elämää siinä eletään. Jos kaikki olisi täydellisen sävy sävyyn ja somistettu ohjekirjan mukaan, kodista katoaisi juuri se tärkein – persoona.

Sisustuksessa rohkeus ei tarkoita räväkkyyttä, vaan uskallusta valita omien mieltymysten mukaan. Se voi olla väri, jota rakastat, mutta jota “ei kuulemma saa yhdistää” muihin. Tai esine, jota et halua piilottaa, vaikka se ei sovi tyylillisesti muuhun. Ne ovat juuri niitä yksityiskohtia, jotka tekevät kodista sinun näköisen.

Monesti ne parhaat sisustukset ovat sellaisia, joissa on jotain odottamatonta – ehkä vanha tuoli modernin pöydän ääressä, käsintehty taulu designvalaisimen rinnalla tai ihan vaan hassu, lahjaksi saatu patsas kirjahyllyssä. Silloin kodista välittyy lämpö ja luonne, joka ei synny täydellisistä valinnoista vaan rohkeudesta olla oma itsensä.

Koti on aina vähän kuin sen asukkaansa peilikuva: kiinnostava, elävä ja sopivasti epätäydellinen. Ja se on juuri se syy, miksi siellä viihtyy.

5. Hyvä koti ei ole täydellinen – se on elävä

Monella on jatkuva stressi siitä, millainen kodin pitäisi olla ja miltä sen kuuluisi näyttää. ”En voi kutsua sinua meille, kun  meidän sisustus ei ole vielä valmis.” tai ”Pahoittelut, kun meillä on tässä tätä sotkua.” on hyvin yleisiä lausahduksia, joita kuulen tosi usein. ”Sinun koti on varmasti ihan vimpan päälle sisustettu”, on myös lause johon törmään aika ajoin. Ja näin ei tosiaan ole. Eikä todellakaan tarvitse olla. Minusta koti ja varsinkaan sen sisustus ei ole koskaan täysin valmis – eikä sen kuulukaan olla. Koti on elämistä varten – ei sisustuslehtiä varten.

Koti on vähän kuin elämä itse: jatkuvasti liikkeessä. Siellä eletään, sotketaan, järjestetään uudestaan ja muutetaan mieltä. Siksi sisustuksessa täydellisyyden tavoittelu on usein turhaa – se vie ilon tekemisestä.

Minulta kysytään usein, onko jokin ratkaisu sisustuksessa oikein. ”Onko väärin, jos seinällä ei ole yhtäkään taulua tai kodissa on käytetty jotain tiettyä väriä?” Näihin vastaan aina vastakysmyksellä, että tuntuuko koti sinusta hyvältä näin? Jos vastaus on kyllä, ei siinä ole silloin mitään oikeaa tai väärää. Minusta on paljon tärkeämpää, että koti tuntuu hyvältä, kuin että se näyttää täydelliseltä. Kun kaikki on liian harkittua, kodista katoaa sen asukkaan jälki.

Epätäydellisyys tekee kodista kiinnostavan ja aidon. Se voi olla käsintehty taulu, joka on vähän vino, tai kulunut tuoli, jota ei raaski vaihtaa. Tai se, että kaikkea ei ole viimeistelty – mutta silti siellä viihdytään paremmin kuin missään muualla.

Hyvä koti ei ole virheetön, vaan elävä. Se ei ole valmis projekti, vaan prosessi, joka kasvaa ja muuttuu asukkaidensa mukana.
Kun lakkaa tavoittelemasta täydellisyyttä ja alkaa arvostaa omaa tapaa elää, kodista tulee juuri sellainen kuin sen kuuluukin olla – sinun näköinen, lämmin ja aito.